Leikkiä on vaikeaa määritellä yksiselitteisesti, koska leikki kattaa suuren osan lapsen maailmasta. Leikin merkityksen ymmärtäminen on lasten kanssa toimiville tärkeää, koska leikki on välttämätöntä lapsen kehityksen kannalta. Leikkiminen kehittää lapsen mielikuvitusta, luovuutta ja sosiaalisia taitoja, kuten ristiriitatilanteissa neuvottelemista ja toisten ymmärtämistä. Myös kielelliset, emotionaaliset, fyysiset ja henkiset taidot kehittyvät leikin avulla, koska leikki on lapsen tapa oppia uutta.
Leikkimällä lapsi tutkii ympäröivää maailmaa sekä rakentaa omaa minäänsä ja maailmankuvaansa. Leikin avulla lapsi myös käsittelee kokemuksiaan, niin positiivisia kuin kipeitä ja pelottaviakin. Leikki on vapaaehtoista toimintaa, jonka ydin on leikkijän sisäinen kokemus. Lapsen omaehtoinen spontaani leikki onkin ensisijaisen tärkeää, mutta välillä leikkiin tarvitaan myös aikuisen ohjausta ja tukea.
Leikitään yhdessä
Aikuisen läsnäolo lapsen leikissä on tärkeää. Aikuisen tehtävänä ei ole toimia leikin vetäjänä vaan rohkaisijana, tukijana, innostajana ja ohjaajana. Samalla aikuinen varmistaa, että leikki on mielekästä. Aikuinen voi auttaa lapsia konfliktitilanteissa opettamalla heille neuvottelutaitoja (esimerkiksi riitatilanteissa ja lelujen jakamisessa). Aikuisen mukana olo lapsen leikeissä kasvattaa lapsen itsetuntoa, kun hän huomaa, että aikuinen osoittaa kiinnostusta hänen maailmaansa kohtaan.
Leikkiessä lapsen valmiudet ja taidot kehittyvät. Sanavarasto kasvaa, ongelmanratkaisukyky sekä sosiaaliset että fyysiset taidot kehittyvät. Lapsen sanavaraston kasvattaminen leikin lomassa voi tapahtua esimerkiksi niin, että aikuinen tuo leikkiin mukaan sanoja, joita lapsi ei välttämättä muutoin tiedä. Palapelien kokoaminen harjaannuttaa ongelmanratkaisutaitoja. Roolileikkien kautta lapsi käy läpi hänelle tärkeitä asioita.
Lapsen leikki kehittyy lapsen kasvaessa. Vauvaiässä sylittelyleikit ovat tärkeässä roolissa, kun taas taaperot viihtyvät liikuntaleikkien parissa. Roolileikit astuvat kuvaan 4–5-vuotiaana. Koulunaloitusiän lähentyessä sääntöleikit alkavat kiinnostaa. Leikki-ikä alkaa kolmen vuoden iässä ja päättyy seitsemän vuoden iässä.
Leikkipaikat
Leikkiin tarjoutuu monenlaisia mahdollisuuksia niin sisällä kuin ulkona. Ulkona voi leikkiä esimerkiksi isompien lasten kanssa sääntöleikkejä ja pienempien kanssa hiekkalaatikolla voi tehdä hiekkakakkuja. Metsäretkellä on hauska tutustua eri luonnonmateriaaleihin leikkimällä esimerkiksi kävyillä ja oksilla. Vesileikit ovat lapsille mieleisiä. Leikkeihin kannattaa ottaa mukaan musiikkia.
Sadut
Satujen lukeminen kehittää lasta sekä rohkaisee ja lohduttaa häntä. Lukeminen on erityisen tärkeää nykyisin, kun visuaalista viihdettä on tarjolla joka puolella. Satuja kuunnellessa lapsen mielikuvitus ja luovuus kehittyvät. Sadut auttavat käsittelemään omia tunteita ja saavat aikaan erilaisia tunnekokemuksia. Lapsen kanssa voi lukea hänen omia kirjojaan tai lainata hänelle ikätason mukaisia kirjoja kirjastosta. Lasten kanssa voi kokeilla myös saduttamista. Saduttamisessa lapsi kertoo sadun, jonka aikuinen kirjoittaa ylös sellaisenaan kuin lapsi sen kertoo. Lasta voi auttaa kertomalla lapselle: ”Kerro minulle satu. Kirjaan sen juuri niin kuin minulle sen kerrot. Lopuksi luen satusi, ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat.”
Leikki eri ikäkausina
1–2-vuotiaat
Lapsen sosiaalisten, motoristen ja tiedollisten taitojen kehittyessä iän myötä leikkien sisällöt ja toteutustavat monipuolistuvat. 1–2-vuotias lapsi nauttii uusien asioiden oppimisesta. Lapsen kolmen ensimmäisen ikävuoden leikit koostuvat pääasiassa toiminta- ja esineleikeistä. Varhaiset leikit ovat usein liikkuvia, lyhytaikaisia ja teemaltaan nopeasti vaihtuvia. Noin vuoden ikäisenä lapsen esinetoiminnot alkavat eriytyä, jolloin hän käsittelee tuttuja esineitä tarkoituksenmukaisesti. Lapsi laittaa esimerkiksi lusikan kuppiin tai pyörittää auton rattia.
Toisen ikävuoden alkupuolella lapsi usein siirtyy symboliseen leikkiin. Lapsi on esimerkiksi syövinään tyhjästä lusikasta. Symboliselle leikille on myös ominaista, että lapsi antaa esineille uusia merkityksiä tai korvaa niitä toisilla: lapsi esimerkiksi leikkii palikan olevan auto. 1–2-vuotias lapsi tarkkailee myös aikuisten askareita ja pyrkii jäljittelemään niitä oppien samalla uusia taitoja. Symboliset leikit ovat tärkeitä lapsen emotionaaliselle kehitykselle, sillä leikeissä lapsi voi muokata ympäröivää todellisuutta omien halujensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.
Lapsen käden taitoja sekä hienomotoriikkaa voi harjoittaa erilaisilla rakenteluleikeillä. Kun lapsi oppii kävelemään (yleensä viimeistään 1,5 vuoden ikään mennessä) ja hänen liikuntataitonsa kehittyvät, alkaa hän kiipeillä, juosta, kurotella ja heitellä tavaroita. 1–2-vuotias lapsi leikkii mielellään erilaisia liikuntaleikkejä. Muita suosittuja leikkejä ovat erilaiset kurkistus- ja taputusleikit, esineen ottaminen ja antaminen sekä leikkilorut. Myöhemmin mukaan tulevat myös mielikuvitusleikit. Leluista mieluisia ovat niin palikat, perässä vedettävät lelut, pallot, kodin tavarat kuin kirjatkin. Yhdessä lukeminen, puhuminen ja esineiden nimeäminen tukevat lapsen puheen kehitystä. 1–2-vuotias lapsi nauttii toisten lasten seurasta ja leikin kautta lapsi pyrkii kommunikoimaan ja jakamaan kokemuksiaan toisten kanssa. 3–4-vuotiaat
Noin 3-vuotiaasta lähtien lapsi kykenee siirtämään mielikuvituksensa leikkeihin ja noin 4-vuotiaana erilaisten muotojen hahmottaminen kehittyy sekä muun muassa laskemaan oppiminen edistyy. Tänä ikäkautena lapsi pitää askartelusta ja jo hieman haastavammista leluista, kuten palapeleistä ja niiden ratkomisesta. Lapset voivat olla molempikätisiä, esimerkiksi piirtää sekä vasemmalla että oikealla kädellä. 3–4-vuotias leikkii jo mielellään yhdessä muiden kanssa, jolloin leikki on yhteistoiminnallista ja ainakin jollain tasolla suunniteltua. Lelujen jakaminen ja oman vuoron odottaminen helpottuvat neljännen ikävuoden lähestyessä.
Usein lapset haluavat matkia aikuisia ja tehdä asioita, joita nämäkin tekevät. Esimerkiksi pieni harava syksyllä ja lapio talvella lumitöihin antavat lapselle mahdollisuuden osallistua aikuisten kotitöihin. 3–4-vuotias on mielikuvituksellinen, joten hän saattaa innostua myös villeimmistä leikeistä, jolloin niistä voi kehkeytyä rajujakin; kuvittelu- ja roolileikit voivat olla lapsen mieleen. Leikin kehkeytyessä villiksikin tulisi vanhempien rauhoittaa leikkiä ja asettaa lapselle rajoja. Liikkuminen on innokasta. Näihin aikoihin myös motorinen toiminta kehittyy: opitaan hyppimään tasajalkaa, seisomaan yhdellä jalalla ja ikäkauden lopulla jopa ajamaan polkupyörää, jossa on apupyörät. Motoriset perustaidot jaetaan tasapaino-, liikkumis- ja käsittelytaitoihin.
4–5-vuotiaat
Liikuntaleikit innostavat lasta edelleen, mutta erityisesti mielikuvitus- ja roolileikit ovat 4–5-vuotiaalle mieluisia. Lapsen mielikuvitus vahvistuu ja hän eläytyy leikkeihin. Erilaiset roolivaatteet ja rekvisiitat auttavat leikkiin eläytymisessä. Lapsi kertoo mielellään tarinoita, ja 5-vuotias pystyy jo rakentamaan tarinoita, jotka täyttävät rakenteeltaan ja juonikuvioiltaan sadun tunnusmerkit. Lapsella voi olla myös mielikuvitusystävä. Mielikuvituksen vahvistumisen myötä lapsi saattaa liioitella ja kertoa jopa epätosia asioita tarkoittamatta kuitenkaan valehdella toisille. Lapsi käsittelee todellisuutta ja harjoittelee erilaisia arjen tilanteita leikkien kautta. Lapsi opettelee myös käyttäytymismalleja ja asenteita leikeissä.
Lapsi viihtyy hyvin kavereiden kanssa. Toisten huomioiminen ja esimerkiksi oman vuoron odottaminen alkaa sujua 4–5-vuotiaalta jo paremmin. Lapsi on kärsivällisempi kuin aiemmin ja jaksaa keskittyä tekemiseen pitempiä aikoja. 4–5-vuotias lapsi pitääkin helpoista peleistä ja sääntöleikeistä, mutta ei vielä kestä häviöitä ja pettymyksiä kovin hyvin, vaan pahoittaa mielensä helposti. Lapset sopivat yleensä myös roolileikeissä yhteiset säännöt. Myös askartelu, leipominen ja muu käsillä tekeminen ovat mieluista puuhaa.
6–10-vuotiaat
Kouluiän kynnyksellä lapsi alkaa siirtyä pikkuhiljaa roolileikeistä sääntöleikkeihin. Kuusivuotias jatkaa yhä edelleen roolileikkejä, mutta varsinkin 8–10 vuoden iässä seikkailu ja jännitys alkavat kiehtoa, ja leikit muuttuvat huimapäisiksi ja jopa uhkarohkeiksikin. Lasten kyky ymmärtää sääntöjä kuitenkin kehittyy koko ajan ja heillä on jo melko selkeä kuva oikeasta ja väärästä. Leikeissä on mukana myös esineitä, ja rakentelu onkin mieluisaa puuhaa. Tähän ikäkauteen kuuluu olennaisesti myös vahva pyrkimys tuntea olevansa hyvä jossakin. Varsinkin koulun alkaessa lapset altistuvat kilpailun ja arvostelun negatiivisille kokemuksille ja siksi onkin tärkeää, että he saisivat onnistumisen kokemuksia, kannustusta ja kehuja itsetuntonsa kehittymisen kannalta.
Piirtäminen ja askartelu ovat myös mieluisia puuhia, mutta yksityiskohdat eivät ole vielä niin oleellisia lapsille. Heille alkaa kuitenkin kehittyä jo kriittisyyttä omia tuotoksia kohtaan. Toiminnallisuus kaikenlaisen liikkumisen parissa on mukavaa, ja varsinkin pyöräily ja luistelu innostavat.
6–10 vuoden iässä lapsilla on luontainen halu oppia uutta ja he ovat uteliaita. Keräilyharrastukset, lukeminen ja kirjoittaminen kiinnostavat. Lapset voivat osallistua jo kodin pieniin askareisiinkin esimerkiksi keittiössä. Nämä kotityöt eivät saa kuitenkaan olla liian raskaita. Varsinkin omaa sukupuolta olevien kavereiden merkitys alkaa korostua. Lapset hakevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja haluavat kuulua joukkoon. Kavereiden merkitys onkin tärkeää sosiaalisen kanssakäymisen, ryhmässä toimimisen ja itsenäistymisen kannalta.
Lähteet
Hakkarainen, P. Leikki lasten toimintana. 2004. Teoksessa L. Piironen (toim.) Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 160–167.
Helenius, A. 1993. Leikin kehitys varhaislapsuudessa. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.
Karimäki, R. 2004. Leikki on lapsen maailmaa. Teoksessa L. Piiroinen (toim.) Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 256–269.
Lapset kertovat ja toimivat. http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/Sadutus/sadutus_paa.htm [luettu 7.3.2015]
MLL. Vanhempainnetti. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/leikin_merkitys_lapselle/ [Luettu 4.3.2015]
MLL. Vanhempainnetti. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/1_2-vuotias/ [luettu 4.3.2015]
MLL. Vanhempainnetti. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/4_5-vuotias/ [Luettu 4.3.2015]
MLL. Vanhempainnetti. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/3_4-vuotias/ [Luettu 4.3.2015]
MLL. Vanhempainnetti. http://www.mll.fi/julkaisut/lapsemme-lehti/juttunostot/lapsemme-1-2015/leikki-syntyy-lasnaolosta/ [luettu 7.3.2015]
MLL. Vanhempainnetti. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/ulkoleikit/ [luettu 7.3.2015]
Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. (toim.) 2006. Ihmisen psykologinen kehitys. WSOY.
Oppi ja Ilo. http://www.oppijailo.fi/index/artikkelit/lapsi_oppii_leikiten [luettu 7.3.2015]
Paju, E. Lasten omat tarinat – toden, sadun, vuorovaikutuksen leikkiä. 2004. Teoksessa L. Piironen, (toim.) Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 202–210.
Piers, M.W. & Landau, G.M. 1982. Leikin lahja ja sen merkitys lapsen kehitykselle. Helsinki: Otava.
Piironen, L. (toim.) 2004. Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY.
Raappana, M. 2013. Laulu- ja rytmileikit kolmesta neljään vuotiaan lapsen motorisen kehityksen tukena. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Riihelä, M. Elämä on ehkä sittenkin vain leikkiä!. 2004. Teoksessa L. Piironen (toim.) Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 24–37.
Sinkkonen, J. 2008. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Helsinki: WSOY.
Särkkä, S. 2012. Leikin ohjaamisen merkitys päiväkodin kasvatustyössä. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Vakkuri, K. 1999. Leikki ja luovuus. Näin lisäät luovuutta leikin avulla. Helsinki: BSV Kirja.
Vehkalahti, R. & Urho, T. 2013. Leikki on totta! Näkökulmia vapaan leikin tukemiseen. Helsinki: Lasten keskus.
4H:n materiaali.
